Hindumystikot sanovat, että kivien ja kallioiden sisällä kiertävät elektronit suurella nopeudella atomiytimiä synnyttäen äänen. Se ääni on kuuloaistillemme liian korkeataajuinen ja hienostumaton. (T. Kassila)  Kenties osaamme pian taas kaikki hiljentyä ja keskittää mielemme niin, että voimme kuulla sen kvanttitason energiavärähtelyn, kiveä vastaavan mantran, laulun, rukouksen tai tarinan.

Lapsesta asti olen aina istunut kivillä. Ne rauhoittavat, selkeyttävät ajatuksia ja saavat kaiken paikoilleen. Monien mielestä kivi on kovaa, kylmää, liikkumatonta, hiljaista ja elotonta. Jo lapsena tunsin kivissä olevan elämänvoiman, kuin tähtivoiman. Kiertelen edelleen kivien maailmaa, taskut täynnä unelmoivia kiviä. Olen valokuvannut satoja ja satoja kiviä. Minusta ne kuiskailevat ja kertovat tarinoita, ohjaavat minua elämän tiellä.

Tämä kivi on kotimetsässäni. Se veti minua heti puoleensa. Pesimme sen ystäväni kanssa. Kivi on tärkeä. Se maadoittaa minua ja kotiani ajattomassa elämän virrassa. Se muistuttaa hiljaisuuden tärkeydestä.