Hiljaisuus on pyhä tila Hiljaisuuden piste, viiva ja minä. Pensselini vedossa on läsnä maailmankaikkeus. Jokainen hetki hengitysten välillä on maailma täynnä uusia mahdollisuuksia. Vapaa hetki on mielemme rajoittamaton ja tunteemme ulottumaton. Se piste on meissä. Sieluni on juurtunut luontoon, sen eri väreihin ja muotoihin – sekä vapauteen niiden välillä. Luonto avaa ajatuksia ja ohjaa vuoropuhelua,…
Väripilvi heijastui sulavan Astuvansalmen rantaan
Maalaan paljon valkoista. Valkoiseni hehkuu auringon säteitä. Ei se ole valkoinen. Se koostuu värihiukkasista, jotka aurinko on kirkastanut valollaan. Aurinko kutsuu väriseikkailuun. Minä puhallan sitä valoa sinulle, pois tummat pilvet otsaltasi. Nämä Astuvansalmen ikiaikaiset kalliot kutsuivat minut matkalle aurinkoisessa kevätpäivässä. Voin levätä sen hiljaisuudessa, jonka sain elää.
Kiven parantava suudelma
Jokaisella kivellä on oma tarina. Tämä kivi siirrettiin Päivölän opiston pihalla. Kun se käännettiin se sai uuden muodon tarinalleen. Sen tarina on ollut siinä jo kymmeniä tuhansia vuosia. Kun näin sen se suuteli minua iloissaan. Ehkä vapautimme toisissamme kohdatessamme jotain kivettynyttä. Toivottavasti näen sen taas pian ja voin kysellä sen kuulumisia.
pilvipaimen 